Hermannissa treenataan Japanin kansallisaarretta

Vanhaa samuraiden taistelulajia daitoryu aikijujutsua ei harrasteta muualla Euroopassa

Tuomo Väliaho
HELSINGIN SANOMAT

Helsingin Tukkutorilla Hermannissa jaellaan tukuttain myös muuta kuin vihanneksia, hedelmiä ja kalaa.

Yhden rakennuksen yläkerran pienessä salissa mustavöinen mies lyö kohti toista. Lyönnin kohde torjuu iskun, heittää hyökkääjän maahan ja vääntää hänet kivusta irvistäväksi paketiksi lattialle.

Lyönnit, torjunnat ja heitot toistuvat hien valuessa ja tatamin paukkuessa.

Ihan heti ei tule mieleen katselevansa Japanin kansallisaarretta. Sellainen miesjoukon harjoittelema daitoryu aikijujutsu kuitenkin on.

”Lajin kehittivät samurait satoja vuosia sitten. Japanin opetusministeriö on julistanut lajin kulttuuriaarteeksi, joka halutaan säilyttää jälkipolville”, sanoo Marko Kempas.

Harvinaista daitoryu ainakin on, sillä harrastajia on maailmassa noin 2000. Suomessa daitoryuta harrastaa 35 aktiivia, jotka ovat lajinsa ainoita Euroopassa. Japanin ulkopuolella daitoryu-saleja on vain muutama.

”New Yorkissa on pieni sali, jossa on yksi mustavöinen harrastaja. Kävin siellä juuri opettamassa. Australiassa on kaksi salia…”, laskeskelee pääopettaja Jyrki Rytilä.

Daitoryu tuli Suomeen kymmenisen vuotta sitten. Ensin Kempas lähti Japaniin tutustumaan lajiin kaverinsa kanssa, ja sitten Rytilä muutti sinne vuodeksi harjoittelemaan ja oppimaan kieltä.

”Olen käynyt Japanissa viisitoista kertaa. Vuodessa vietän siellä keskimäärin kuusi viikkoa”, Rytilä sanoo.

Myös japanilaiset mestarit ovat innostuneet kummallisista suomalaisista, jotka haluavat uppoutua perinteiseen taistelutaitoon.

”Taitavat pitää meistä, koska tulevat tänne kaksi kolme kertaa vuodessa omalla kustannuksellaan. Maksamme toki ylöspidon”, Kempas naurahtaa.

Suomalaiset ovat ottaneet harjoittelun tosissaan, sillä peräti 22:lla heistä on musta vyö.

Vaikka kyse on ikivanhasta taistelutaidosta, ei Kempaksen mukaan kyse ole mistään budo-lajien ulkomuseosta.

”Tätä lajia ovat kehittäneet satojen vuosien aikana sadat miehet, ja moni on päässyt prosessissa hengestään. Tekniikoita ei siksi kannata aliarvioida. Täytyy muistaa, että siihen aikaan kyse oli elämästä ja kuolemasta”, Kempas toteaa.

Aseetonta itsepuolustusta tarvittiin, koska ei pidetty soveliaana, että samurai aina silpoo vastustajansa miekalla.

”Pidettiin parempana, että vastustaja jää henkiin vaikka vammautuneena. Siksi daitoryussa hyökätään niveliin”, Kempas tiivistää.

Taistelulajit haluttiin pitää sotasalaisuuksina. Siksi daitoryun tekniikoilla ei ole nimiä, koska nimestä olisi saattanut päätellä, kuinka hyökkäys tai puolustautuminen tehdään.

Daitoryussa useimmat tekniikat opetellaan aluksi myös polviasennosta. Se parantaa osaamista, mutta taustalla on myös perinnettä.

”Shogunin läsnä ollessa alempiarvoisten piti liikkua polviasennossa, eikä aseita saanut kantaa. Siksi myös polvillaan piti pystyä puolustautumaan”, Rytilä kertoo.

TIETOKULMA
Aikidon tuhatvuotias esi-isä

  • Daitoryu aikijujutsu on yksi maailman vanhimmista jujutsu-tyylisuunnista. Sen juuret ulottuvat tuhannen vuoden taakse.
  • Daitoryuta opetettiin vain korkea-arvoisimmille samuraille, ja tekniikat pidettiin salassa.
  • Morihei Ueshiba kehitti daitoryun pohjalta aikidon poistamalla vastustajaa vahingoittavat tekniikat.
  • Daitoryu aikijujutsu tarkoittaa suurta itäistä harmonisen voiman ja joustavan tekniikan koulukuntaa.

www.daitoryu.fi

Daitoryu Aikijujutsu Takumakai