Kovalla sykkeellä

IMG_5122

Maamme ensimmäinen Daitoryu Aikijujutsu ryhmä, Fudoshin ry, aloitti toimintansa noin 12 vuotta sitten vuonna 1994. Harjoitukset käynnistyivät kun onnistuimme vuokraamaan harjoitustilaa eräältä ninja-seuralta Helsingin Vallilasta. Harjoitusalustana olivat kymmeniä vuosia hikeä keränneet Helsingin Tarmon vanhat painimatot, jotka olivat lähestulkoon hajoamistilassa. Epäilyttävän näköinen itiöpilvi pöllähti ilmoille aina kun mattoihin kopautti vähän kovemmin. Pienen salin keskellä oli tolppa, jota piti alituisesti vahtia, ettei siihen olisi osunut harjoituksen aikana. Suihku oli alakerrassa. Luonnollisesti käytimme sitä harjoitusten jälkeen. Eräänä päivänä huomasimme, että suihkuun oli muuttanut asumaan rock-yhtye. Bändillä oli suihkussamme sängyt, matot lattialla ja jääkaappi. Aika kodikasta. Talokin päätettiin purkaa.

Puitteet olivat alussa vaatimattomat mutta vastaavasti treenattiin kovalla sykkeellä. Aivan ensimmäisissä harjoituksissa oli mukana harjoittelijoita, jotka vielä tänäkin päivänä mustavöisinä harjoittelevat. Jostain syystä salille alkoi pian ilmestyä todella isokokoisia kehonrakentajia ja yksi riski voimanostaja treenaamaan. Voimanostajan penkkipunnerrus sujui hyvin ja oli reippaasti yli 200 kiloa. Sellaista kättä on vaikea vääntää.

Harjoituksemme alkavat lämmittelyllä ja lajinomaisilla perusharjoitteilla. Eräässä harjoituksessa parin minuutin treenaamisen jälkeen meidän bodareillamme meni niin sanotusti lihakset pumppiin. Tämä tarkoittaa sitä, että lihakset ovat niin täynnä verta ja turvoksissa ettei niitä pysty liikuttamaan. Tässä vaiheessa sitten kehoaan rakentavat huilasivat rivissä salin seinustalla olevalla penkillä samalla kun muut jatkoivat harjoituksia. Kädet ja jalat jotenkin oudosti sojottivat sivuille, vähän niin kuin lumiukolla. Silmät sentään liikkuivat. Yksi kehonrakentajista sanoi myöhemmin, että hänen painonsa putosi kahdeksan kiloa sen yhden harjoituksen seurauksena ja ettei hän varmaan voi jatkaa meidän kanssamme. Vaimo oli kuulemma kysynyt, että ”miten susta on tullut noin laiha?”.

Pian pääsimme muuttamaan parempiin tiloihin ninjojen kanssa. Tilat olivat Lindströmin pesulan ylimmän kerroksen hulppeat 460 neliötä kattoikkunoineen. Haimme Vaasasta itsellemme ”uudet” tatamit meillä treenanneen torikauppiaan autolla. Tatamit olivat Kiovan tatamikombinaatin tuotantoa ja aika huonokuntoisia. Meillä on näistä viidestäkymmenestä tatamista jäljellä vielä viisi mattoa. Näissä tiloissa alkoi Daitoryun harjoittelu kesällä 1995, kun Umei sensei tuli pitämään seminaaria.

Treeneihin tuli lisää porukkaa. Alakerran ruuvifirman rouva kysyi kerran hississä minulta, ”mitä te siellä oikein teette kun teiltä sieltä yläkerrasta kuuluu töminää”. Sitten hän jatkoi huolestuneen näköisenä kysymällä, ”että heittelettekö te toisianne siellä”. Kun vastasin myöntävästi, niin kyseinen rouva oli hiljaa ja tuijotti minua mykistyneenä suu auki. Tunsin tekeväni jotain merkittävää.

Aloitimme tyhjästä ja ilman rahaa. Kahdentoista vuoden tiiviin harjoittelun tulokset kuitenkin näkyvät. Meillä on nyt 22 Daitoryu Aikijujutsun mustaa vyötä Suomessa ja hyvät suhteet lajin emämaahan Japaniin. Marko Kempas perusti uuden ryhmän Maunulaan pari kuukautta sitten. Alkuaikojen intoa riittää vielä.

Bloggaaminen on henkilökohtaista julkaisemista. Mielipiteet ovat omiani. Kommentit ovat tervetulleita.

Jyrki Rytilä